Autosi ei ole enää sinun (ja kohta menetät puhelimesikin)

Tiesitkö, että et todennäköisesti omista tärkeintä osaa autostasi tai puhelimestasi ja että se ehkä voidaan viedä sinulta minä tahansa päivänä?

Omistaminen ei ole enää entisensä. Netflixin, Spotifyn,  Uberin ja muiden nousevien palveluiden myötä ostamme yhä vähemmän fyysisiä esineitä kuin aiemmin siellä missä niitä ostettiin kahmaloittain: muusikkia, elokuvia ja muuta mukavaa.

Tietyllä tapaa tämä on hyvä kehitys, koska maailma ei tarvitse ylimääräistä roskaa ja kertakäyttöhyödykkeiden määrää tulisi aina vähentää.

Mutta ihmeellistä kyllä, tuotteen ostamisen sijaan palvelun ostaminen tarkoittaa, että monet tyypilliset juridiset oikeudet katoavat. Kun hallussasi ei ole enää fyysistä esinettä, et voi enää lainata sitä kaverillesi. Et voi myydä striimaamasi musiikkia edelleen kenellekään.

Sinänsä ihmiset ovat jo ainakin osittain hyväksyneet sen, että palveluja ostaessa luopuu “kappaleen omistamisesta”. Syitä on monia, kuten esimerkiksi se, että palvelua ostaessa “tuotteen” saatavuus on äärimmäisen helppo: se on aina mukana puhelimessasi.

Juristit ovat pitkään puhuneet “omistajuuden katoamisesta” ja hiljattain amerikkalaisen Case Western yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori Aaron Perzanowski julistikin vuoden 2017 olevan vuosi jolloin omistajuus “hajosi”. Perzanowski on kirjoittanut yhdessä Jason Schulzin (professori hänkin) kanssa kirjan nimeltä “The end of ownership” jossa käsitellään keskeistä omistajuuden kadottamisen kannalta olevaa teemaa: ohjelmistojen tunkeutumista kaikkiin jokapäiväisiin esineisiin ja ohjelmistojen lisenssiehtojen tuomaa rajoitusta esineiden käyttöön.

Syy hajoamiselle on yksinkertainen: kun ohjelmistot ulottuvat kaikkiin fyysisiin laitteisiin, niiden mukana tulevat lisenssiehdot tekevät täysimääräisestä omistamisesta vaikeaa.

Galaxy Noten alasajo esimakua?

Viime vuonna matkapuhelinvalmistaja Samsung oli suuren kohun kohteena koskien Galaxy Note -älylaitteitaan.  Jotkut Notet  saattoivat syttyä palamaan yllättäen, joskus jopa räjähtäen. Kohun seurauksena Samsung aloitti suuren takaisinkutsukampanjan jotta vaaralliseksi katsottujen laitteiden omistajat palauttaisivat laitteet takaisin Samsungille hyvitystä varten. Minun huomioni osui  koko episodissa  yhteen erikoiseen seikkaan: Samsungilla oli mahdollisuus tehdä laite toimintakelvottomaksi mikäli laitetta ei palautettaisi määräpäivään mennessä. Vaikka tässä tilanteessa kysymys oli turvatoimenpiteestä ja varmasti myös oikeutetusta sellaisesta, on sinänsä varsin kuumottavaa tietää, että laitteiden valmistajat voivat halutessaan tehdä valmistamansa laitteen toimintakyvyttömäksi eikä sinulla ole siihen mitään sanottavaa.

Muun muassa Googlen omistama älylaitevalmistaja Nest teki näin lopettaessaan Revolv-laitteen myynnin. Nest oli aiemmin ostanut Revolvia valmistaneen yrityksen ja näin pyrki parantamaan oman laitteensa asemaa markkinoilla.

Traktorivalmistaja John Deere taas on sitä mieltä, että sillä on ikuinen määrämisoikeus myymiensä traktoreiden ohjelmistoon, jotka ovat keskeisiä koko laitteen toiminnan kannalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että John Deeren ostaneet maanviljelijät ovat täysin yrityksen armoilla ja joutuvat muun muassa hankkimaan huoltonsa valmistajalta eivätkä itse pysty tekemään monia korjauksia omiin tuotantolaitteisiinsa. Samoin GM on ilmoittanut, että se katsoo omistavansa valmistamiensa autojen ohjelmiston ja auton ostaneilla asiakkailla on vain oikeus käyttää auton mukana tulevaa ohjelmistoa. Myös tietokoneiden ja älylaitteiden valmistajat, kuten esimerkiksi Apple, pyrkii rajoittamaan korjaajien piiriä vain omiin valtuutettuihin korjaajiin.

Juridisena syynä tälle suunnanmuutokselle on se, että esineen myynnissä kyse on sinänsä varsin yksinkertaisesta asiasta: ostan kappaleen x, kun hinta on maksettu, se on minun. Sen sijaan ohjelmistoa ei perinteisesti myydä kappaleena asiakkaalle vaan asiakkalle annetaan vain oikeus käyttää tätä.  Tällainen käyttö sanellaan lisenssisopimuksessa, joka on usein hyvin pitkä ja koukeroinen. Ne ovat juuri niitä tekstejä, jotka sinäkin klikkasit läpi kun otit uusimman iphonen käyttöön tai kun ensimmäisen kerran käynnistit autosi navigaattorin. Valmistajat pystyvät takuuvarmasti sanomaan, että olet lukenut ja hyväksynyt ehdot, koska olet klikannut “hyväksy”.

Yhdysvalloissa onkin käynnissä parhaillaan ns. “right to repair” -keskustelu eli väittely siitä, tulisiko valmistajien sallia esimerkiksi autonomistajien tehdä korjauksia myös autojen ohjelmistoon? Ongelma ei ole yksinkertainen: jos vahvasti suojatun jarruohjelmiston “warettaminen” sallittaisiin, auton turvallisuus voisi järkkyä ennenäkemättömällä tavalla. Ja pahimmassa tapauksessa kokenutkaan ostaja ei voisi huomata sitä helposti. Toisaalta taas äärimmilleen vietynä ajoneuvojen ohjelmistojen täydellinen suoja tarkottaisi sitä, että valmistaja voisi pakottaa auton korjaamisen vain omissa liikkeissään ja pahimmassa tapauksessa ohjelmiston tuen lopettaminen voisi pakottaa omistajat luopumaan arvottomista ajoneuvoistaan ja hankkimaan uuden tilalle.

Omistajuus uusiksi?

Yhdysvalloissa right to repair on keskusteluna täyttä todellisuutta, mutta Euroopassa muun muassa kilpailulainsäädäntö rajoittaa valmistajien oikeuksia tietyissä suhteissa. Valmistajien, jopa autonvalmistajienkin tulee sallia tietynlainen avoimuus esimerkiksi jälkimarkkinoilla eli ns. “ei-merkkihuolto” tulisi hyväksyä takuun mukaisena huoltona jos huolto täyttää vaaditut kriteerit eli on yhtä hyvää kuin valmistajan omakin huolto. Siitä huolimatta yllämainittuja rajoituksia ei ole vielä tarkasteltu kuluttajatasolla joten todennäköisesti ainakin tällä hetkellä valmistajilla voisi olla mahdollisuus rajoittaa “kotikorjaajien” toimintaa muun muassa lisenssiehdoin.

Euroopassa kehitystä on viety osittain toiseen suuntaan myös EU:n tuomioistuinkäytännössä. Esimerkiksi Usedsoft-ratkaisussa EUTI katsoi että asiakkalla oli oikeus myydä ostamansa lisenssit edelleen, vaikka

Schulz ja Perzanowski esittävät kirjassaan tilanteen korjaamiseksi omistajuuden uudelleenmäärittelyä siten, että käyttäjillä olisi parempi mahdollisuus itse määrätä tuotteistaan olivat ne sitten fyysisiä tai digitaalisia. Professorit olivat tehneet tutkimusta kuluttajakäyttäytymisestä ja havainneet, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan ylimääräistä tuotteesta, jossa olisi tällaisia ominaisuuksia eli jonka voisi esimerkiksi lainata ystävälleen.

Tällä hetkellä lisenssiehdot rajoittavat vain korjaamista, mutta voisiko olla, että tulevaisuudessa ehtoihin saneltaisiin paljon hullumpiakin juttuja? Kukaanhan niitä ei lukisi? Niin saattaisitkin yhtäkkiä esimerkiksi luvata autonvalmistajalle, että et kirjoita autosta negatiivisia arvosteluja tai että myyt verkkokaupalle oman sielusi.

 

Published by

Panu Pökkylä

Blogger, enterpeneur and a senior legal counsel at Nordea. Certified Information Privacy Professional / Europe (CIPP/E). I write in Finnish about technology and law, public procurement and privacy. All opinions are mine

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s