Katso video! Tietosuoja-asetus haltuun: aloita näistä ilmaisista lähteistä

Tietosuoja-asetus tulee, kuten on jo monta kertaa aiemmin todettu ainakin täällä blogissa. Asetus on järkyttävän pitkä ja paikoin varsin monimutkainen. Nyt siihen pitäisi sitten valmistautua, mutta mistä aloittaa? No eipä mitään, aloita vaikka heti tästä! Kokosin alle muutamia ilmaisia aineistoja luettavaksi ja katsottavaksi.

Ei jaksa lukea? Katso alta mahtava tunnin pikakelaus tietosuoja-asetuksesta:

 

Tavoitteena on myös JIT-miehen blogissa jatkossa tehdä asetusta tutummaksi joten myös tätä blogia seuraamalla voit saada lisävalaistusta aiheeseen.

Hankintalaki kiertotiellä: Liikenneselvityksen kilpailutukset

Kirjoitin eilen liikenne- ja viestintäministeriön konsulttihankinnoista. Tuolloin kirjoittaessa en ollut saanut vielä varmuutta siitä, oliko ministeriö tehnyt erikoiset, alle 30.000 euron arvoiset hankintansa esimerkiksi aiemman kilpailutuksen tai voimassaolevan puitesopimuksen tiellä.

Nyt tiedetään, että ei ollut. Ministeriön ylijohtaja itse tunnusti Ilta-Sanomissa, että alle 30.000 euron hintojen tarkoituksena oli nimenomaan kilpailutuksen välttäminen. Mielenkiintoiseksi tekee asiassa sen, että ylijohtajan mielestä kyseessä ei ollut hankintalan kiertämistä vaan toimintaa joka “mahdollistaa nopean reagoinnin”.

Ilmeisesti yhtenä syynä kilpailuttamatta jättämiseen on ollut myös se, että hankinnoilla on ollut kiire. Oikeuskäytännössä kiirettä ei ole pidetty riittävänä perusteena suorahankinnalle eli kilpailuttamatta jättämiselle kuin äärimmäisen rajatuissa tilanteissa, ja lainvalmistelun hutilointia ei voida pitää tällaisena perusteena. Myöskään sitä, että saatavilla on vain “yksi asiantuntija Suomessa” ei ole pätevä peruste.

Kuten eilen kirjoitin, hankinnan pilkkominen osiin ei ole sallittua hankintalain soveltamisen välttämiseksi. Näin näyttää nyt kuitenkin tapahtuneen muutaman tarjoajan kohdalla kun on tehty useampi alle 30.000 euron hankinta.

On huolestuttavaa, että hankintalakia sovelletaan ministeriön tasolla näin virheellisesti. Kyseessä on kuitenkin laki, joka koskee kaikkia viranomaisia. Pahintahan hankintalaissa on kuitenkin se, että asiakas kantaa aina seuraamukset eli mikäli joku menee ehdottamaan suorahankintaa joka on siinä “rajalla”.

Autoverotuksen uudistus ja taianomainen “kolkyttonnia”

Autoverotuksen ja käytännössä miltei koko autoliikenteen uudistamista ehdottanutta liikenneselvitystä tehtiin mielenkiintoisella tavalla. Muun muassa Yleisradio, Suomen kuvalehti ja Ilta-Sanomat ovat uutisoineet konsulttien laajasta käytöstä selvityksessä. Ilta-Sanomien mukaan (uutinen koskee Suomen Kuvalehden maksumuurin takana olevaa uutista) konsulttiselvityksistä maksettiin eri yhtiöille yli 331 497,50 euroa.

Konsulttien käyttäminen selvitysten tekemisessä ei ole mikään outo tai huono asia. Mielestäni on aivan selvää että konsultteja tulee käyttää varsinkin tällaisessa selvitystyössä jo pelkästään kahdesta syystä: tuloksia tulee yleensä nopeasti ja näkemystä saadaan “talon ulkopuolelta”.

Mielenkiintoiseksi hankintalain kannalta tässä tekee se, millaisia summia konsulttiyhtiöt ovat laskuttaneet ministeriöltä: sattumaa tai ei, mutta kaikki laskutetut summat ovat alle silloisen hankintalain 30.000 euron soveltamisrajan. Minulla ei ole ollut käytettävissä tätä kirjoitettaessa tietoa siitä, onko ministeriöllä ollut jokin asianmukaisesti kilpailutettu puitesopimus jonkin konsulttiyhtiön kanssa. En löytänyt mainintaa kyseisenlaisesta puitesopimuksesta ainakaan Hilmasta tai ministeriön sivuilta.

Jo pitkään tarjoajien ja virkamiesten keskuudessa on elänyt vahva legenda siitä, että “kun mennään alle 30.000 euron, koira ei perään hauku.” Tämä ei kuitenkaan markkinaoikeuden oikeuskäytännössä pidä paikkaansa.

Olisi mielenkiintoista nähdä noiden konsulttitöiden laskut ja nähdä miten moiseen summiin on päädytty. Tuolloin voimassa olleen hankintalain mukaan 30.000 kynnysarvoa laskettaessa on katsottava suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Arvoa laskettaessa on otettava huomioon myös hankinnan mahdolliset vaihtoehtoiset toteuttamistavat ja hankintasopimukseen sisältyvät optio- ja pidennysehdot sekä ehdokkaille tai tarjoajille maksettavat palkkiot tai maksut.

Kiperä kysymys on tietenkin mitä suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta oikein tarkoittaa. Joissakin tilanteissa hyvää osviittaa voi saada esimerkiksi siitä, millaisia tarjouksia saa tarjoajilta. Jos vaikka neljästä tarjoajasta kolmella tarjous ylittää 30.000 euroa mutta yhdellä ei, kyseessä on todennäköisesti hankintalain mukainen hankinta, vaikka hinnaltaan halvin olisikin selvästi alle kynnysarvon.

Markkinaoikeus on tehnyt silloin tällöin ratkaisuja tällaisista rajatapauksista. Muun muassa ratkaisussa MAO 32/13 markinaoikeus katsoi, että hankinta olisi tullut kilpailuttaa koska tiedossa oli että jatko-osa hankinnasta tultaisiin tekemään samalta toimittajalta. Hankintayksikkö yritti vedota siihen, että hankinnan hetkellä sillä ei ollut budjetissa kuin 30.000 euroa ja jatkotoimenpiteistä ei ollut näinollen “varmuutta”. Markkinaoikeus kuitenkin katsoi että kyseessä oli laiton hankinnan pilkkominen osiin hankintalain kynnysarvon ja soveltamisen välttämiseksi.

Muutama konsulttiyritys näyttää pilkkoneen laskunsa osiin, mutta silti lopputulokseksi tulee 30.000 euroa “hipova” summa. Muun muassa ratkaisussa MAO 610/09 markkinaoikeus totesi että:

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikön hankinnan ennakoitua arvoa koskevan arvion perusteena ollut hankinnan kokonaisarvo on alittanut vain 120 eurolla hankintalain 15 §:n 1 kohdan mukaisen kansallisen kynnysarvon määrän. Ottaen huomioon hintojen yleisen nousukehityksen sekä nyt käsiteltävänä olevassa tarjouskilpailussa saatujen tarjousten kokonaishinnan, markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole perustellusti voinut lähteä siitä, että hankinnan kokonaisarvo alittaa hankintalain 15 §:n 1 kohdan mukaisen palveluhankintojen kansallisen kynnysarvon määrän.

Kyseisessä ratkaisussa hankintayksikkö oli arvioinut hankinnan arvoa neljä vuotta sitten saatujen tarjousten perusteella ja lähtenyt siitä, että kynnysarvo ei ylity.

Liikenneselvityksen osalta olisi varmaankin katsottava kokonaisuutta: olisiko esimerkiksi niin, että joku konsulttiyhtiöistä tehnyt muutakin työtä ministeriölle vaikkapa viimeisen vuoden-parin aikana tehnyt töitä sen verran, että kynnysarvo ylittyisi? Jos näin olisi, hankinnat tulisi kilpailuttaa hankintalain mukaisesti (ellei sitä ole jo tehty).

Uudessa hankintalaissa kansallinen kynnysarvo on nostettu 60.000 euroon, mutta muilta osin tilanne on sama. On selvää, että tällaista suorahankintaa tulee esintymään jatkossa huomattavasti enemmän kahdesta syystä: nostetut kynnysarvot ja vaikeutunut oikeussuojan tarve. Toisaalta taas, mitään järkeähän ei ole kaikkien pienten hankintojen kilpailuttamisessa ole koska itse kilpailuttaminen maksaa hirveästi. On vain mielenkiintoista nähdä miten tasapainoon nämä kaksi tekijää, eli kilpailumahdollisuuksien hyödyntäminen ja käytännön järki, asettuvat.