Kuka omistaa Pokestoppisi?

Nyt kun PokemonGon suosio on pikkuhiljaa hiipumassa, lienee aika tuoda esille yksi näkökulma peliin, joka on puhuttanut juristeja maailmalla. Muun muassa Samuli Simojoki avasi omassa kirjoituksessaan aihetta hieman, joten jatketaanpa keskustelua vielä tovi.

PokemonGo:n tarkoituksena on kerätä mahtavia pokemoneja, jotka ilmestyvät pelissä “kartalle”. Kartta vastaa oikeata karttaa ja siis ihan oikeata fyysistä maailmaa ja pelissä ei liikutakaan sovelluksessa, vaan pelaajan tulee itse liikkua “oikeassa maailmassa”, jotta pelihahmo liikkuisi pelissä. Pelaajat voivat kerätä kaikenlaista kivaa Pokestopeista, joita on sijoitettu pelissä kartalle sinne tänne kiinnostaviin paikkoihin. Lisäksi jotkut kiinnostavat paikat on merkitty PokeGymeiksi, joissa pokemonit taistelevat.

PokemonGo on perinyt kaikki nämä Pokestopit ja Pokegymit pelin kehittäneen Nianticin aiemmasta strategiapelistä nimeltään Ingress, jossa toiminta-ajatuksena on enemmänkin tiettyjen paikkojen “valtaaminen” ja alueiden muodostaminen. Ingressissä on portaaleja, jotka ovat kiinnostavia paikkoja kartalla. Kuulostaa tutulta vai? Portaalit ovat käyttäjien itse ehdottamia, jotka Niantic sitten lisää peliin, jos ehdotus täyttää pelin asettamat vaatimukset (mm. julkinen paikka, ei yksityisomaisuutta, jne..).

Jännitteet virtuaalisen ja oikean maailman välillä

Koska Pokestopit ovat oikeita pisteitä oikeassa maailmassa, pelin ja oikean maailman välille kehittyy konflikteja. Jotkut omistajat ovat valittaneet Nianticille siitä, että ihmisiä kerääntyy heidän talonsa eteen. Yhdysvaltojen länsirannikolla sijaitseva Des Moinesin kaupunki taas suunnittelee vaativansa Nianticia poistamaan kaikki kaupungissa olevat Pokestopit koska olevat nuoret “vetelehtivät” ja “rasittavat kaupunkia”. Vaikka en ole enää nuori, minullakin tulee muutama rolling eyes tälle pyynnölle. Amerikkalaisille näyttäisi olevan valtava ongelma se, että nuoriso kävelee kaupungilla. Ranskassa myös yksi pikkukylä on vaatinut Pokestoppien poistamista kaupungistaan. Milwaukeen kaupunki vaatii Nianticia hankkimaan ns. “geokätköilyluvan” kaupungilta Pokestopeille ja ilmeisesti jopa Pokemonien ilmestymispaikoille.

Mutta voiko Des Moines tai ranskalainen kylä tehdä näin? Kysymys on erittäin mielenkiintoinen. Puhtaasti juridisesta näkökulmasta Des Moinesin kaupunki tai kukaan yksityishenkilö ei omista Pokestoppia tai esimerkiksi Ingress -pelin portaaleja. Ne ovat Nianticin omaisuutta eivätkä mitään fyysisiä asioita vaan ainoastaan pätkä koodia miljoonien koodinpätkien seassa. Tilannehan on sama kuin esimerkiksi auton navigaattorissa, johon on luotu digitaalinen versio ympäröivästä maailmasta.

Muutamia juridisia “tarttumapintoja” tosin on: Pokestoppien kuvat voivat esimerkiksi loukata jonkun yksityisyyttä. Tai voi olla, että pelin aiheuttama “haitta” tietylle asumukselle voisi olla esimerkiksi kotirauhan rikkomista. Tällöinkin kotirauhaa rikkoo käsittääkseni peliä pelaava henkilö itse, eikä Niantic. Varmaankin yhdysvaltalaisesta oikeusjärjestelmästä löytyy keinoja haastaa tällaisessa tilanteessa myös Niantic oikeuteen “vaaran” tai “haitan” aiheuttamisesta.

Vielä mielenkiintoisempi kysymys on kuitenkin se, että voisiko omistajuus jossakin vaiheessa ulottua myös digimaailmaan? Olen muutamassa sivulauseessa kuullut tällaisia pohdintoja. Yksi vaihtoehto olisi ajatella digimaailmaan liittyviä oikeuksia samalla tavalla kuten esimerkiksi tontinomistajan oikeudet. Tontinomistaja omistaa siis tonttinsa, eli näkyvän osan maasta. Mutta hänellä on omistusoikeus tai oikeammin määräämisoikeus myös jossakin määrin tontin alapuolella (eli maa-ainekseen) ja yläpuolella sijaitsevaan tilaan (eli ilmatilaan). Tätä ajatusjuoksua seuraamalla voisi kuvitella tällaisten omistusoikeuksien ulottuvan digimaailmaankin. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei tällaista mahdollista.

Paikkatieto: onko se henkilötieto?

Paikkatieto on erittäin arvokasta tietoa, joten voin hyvin kuvitella, että monella eri taholla on intressejä sen omistamisen suhteen. Toisaalta tietoa keräävät yritykset haluavat hyötyä maksimaalisesti  itse keräämästään tiedosta. Toisaalta taas fyysisten kohteiden omistajat haluaisivat itse päättää, kerätäänkö heistä tietoa vai ei. Suomessa on viime aikoina puhuttanut Metsäkeskuksen keräämät tarkat paikkatiedot.

Kuten Simojoki kirjoittaa, metsänomistajat ovat mielenkiintoisesti vedonneet juuri tähän aspektiin: metsätiloista kerättävä tieto on niin tarkkaa, että se menee jo yksityisyyden puolelle. Olen samaa mieltä Simojoen kanssa siitä, että tietyissä tilanteissa paikkatieto on niin yksityiskohtaista, että sitä voidaan pitää henkilötietona. Henkilötiedon edellytyksenähän on siis se, että tiedon avulla voidaan tunnistaa joku henkilö. Vaatimuksena ei ole esimerkiksi, että henkilön nimi tiedetään (näin on esimerkiksi kuvan osalta-  pystyt tunnistamaan ihmisen joukosta kuvan perusteella vaikka et tietäisi hänen nimeään). Henkilötieto ei ole ainoastaan jokin tietty yksittäinen tieto (kuten esimerkiksi vaikka osoiterivi), vaan myös tietojen yhdistelmä: esimerkiksi PokemonGo:n minusta keräämät yksittäiset paikkatiedot eivät vielä välttämättä vielä ole henkilötietoa, mutta olen aivan varma että yhtiö yhdistää nämä pienet pisteet kartalla reitiksi, josta aika pian käy ilmi esimerkiksi missä asun ja käyn töissä (tosin minähän en töissä pelaa..).

Tietosuoja onkin mielestäni tällä hetkellä paras keino “puolustautua”  paikkatiedon osalta niiden kerääjiä ja kehittäjiä vastaan. Koska paikkatiedosta muodostuu myös ainakin osittain henkilötietoa, yrityksellä on velvollisuus käsitellä tietoa lainsäädännön vaatimusten, eli esimerkiksi tietosuojaperiaatteiden mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että tiedon on oltava esimerkiksi täsmällistä ja tarpeeton tieto on poistettava jos sitä ei enää käytetä. Tämä mielestäni myös tarkoittaa, että esimerkiksi kaupungilla tai muulla ulkopuolisella toimijalla ei ole mahdollisuutta puuttua pelien tuottamaan “ongelmiin”, ellei pelissä sitten esimerkiksi yllytetä rikokseen, tällöin kysymys on tietenkin poliisiasiasta.

Published by

Panu Pökkylä

Blogger, enterpeneur and a senior legal counsel at Nordea. Certified Information Privacy Professional / Europe (CIPP/E). I write in Finnish about technology and law, public procurement and privacy. All opinions are mine

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s