Muuttuvatko salassapitosäännökset direktiivin myötä?

Uudessa, huhtikuun 18. päivä voimaantulevassa hankintadirektiivissä on uusia säädöksiä salassapidettävistä tiedoista julkisissa hankinnoissa. Tarkalleen ottaen direktiivin 21 artiklassa todetaan, että

1.   Jollei tämän direktiivin säännöksistä tai hankintaviranomaiseen sovellettavasta kansallisesta laista, erityisesti tiedonsaantia koskevasta lainsäädännöstä, muuta johdu, hankintaviranomainen ei saa paljastaa talouden toimijoiden sille toimittamia tietoja, jotka nämä ovat määritelleet luottamuksellisiksi, mukaan lukien muttei yksinomaan tekniset tai liikesalaisuudet ja tarjouksiin liittyvät luottamukselliset näkökohdat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvollisuuksia, jotka liittyvät 50 artiklassa säädettyihin jälki-ilmoituksiin ja 55 artiklassa säädettyyn ehdokkaille ja tarjoajille ilmoittamiseen.

2.   Hankintaviranomaiset voivat asettaa talouden toimijoille vaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata niiden tietojen luottamuksellisuutta, jotka hankintaviranomaiset asettavat saataville hankintamenettelyn kuluessa.

Kyseinen artikla on TEMin mainitsemassa listassa, jossa mainittuja määräyksiä pitäisi soveltaa 18.4.2016 alkaen.

Artiklan 21 nsimmäinen kappale vaikuttaa mielenkiintoiselta. Siinä todetaan selkeästi, että ne tiedot mitkä tarjoaja määrittelee tarjouksessaan salasssapidettäväksi eli luottamukselliseksi, on pidettävä salassa. Säädöksen alussa todetaan kuitenkin, että ko. säännöstä voidaan poiketa, mikäli kansallinen lainsäädäntö edellyttää toisin.

Kuten monet hankintojen parissa työskentelevät tietävät, varsin usein tarjoajat määrittelevät liikesalaisuudeksi hyvin suuren osan tarjouksestaan. Tyypillisenä pyrkimyksenä on “varmuuden vuoksi” määritellä kaikki mahdollinen liikesalaisuuksiksi. Joskus tämä voi olla perusteltua, mutta käytännössä koko tarjous ei voi olla liikesalaisuutta.

Lähtökohtana julkisuus

Suomen julkisuuslain lähtökohta on, että mikä tahansa viranomaisen hallussa oleva asiakirja on julkinen, ellei tiedon tai asiakirjan salaamiselle ole olemassa jokin laista ilmenevä peruste. Suomalainen säädös on jo sinänsä ainutlaatuinen, viranomaisasiakirjojen saanti ei ole läheskään kaikissa Euroopan maissa yhtä helppoa kuin täällä.

Hankintojen osalta julkisuuslaissa on  pari poikkeusta. Ensinnäkin  viranomaisen laatima  selvitysasiakirja (muistiot yms) tulee julkiseksi julkisessa hankinnassa vasta sitten, kun sopimus on tehty. Samoin tarjoajan laatima tarjous on julkinen vasta sitten, kun sopimus on tehty. Lisäksi tarjoajien liikesalaisuuksia ei saa paljastaa ulkopuoliselle eli yleisölle tai esimerkiksi kilpailijalle. Tarjoushinta on kuitenkin aina julkinen.

Liikesalaisuuksia koskeva osa uuden hankintadirektiivin 21 artiklasta on siksi mielenkiintoinen, että siinä määrittely siitä, mikä on liikesalaisuutta ja mikä ei, on jätetty tarjoajan vastuulle. Suomessa periaatteena on se, että viranomaisella ja viime kädessä tuomioistuimella on oikeus tai oikeastaan velvollisuus arvioida asiakirjan julkisuusastetta.

Perusperiaatteena on se, että viranomaisen on kokonaisharkinnan perusteella pääteltävä, onko jokin tarjoajan antama tieto salassa pidettävä vai ei. Käytännössä hyvin usein tarjoajien määrittelyjä uskotaan, mutta tästä huolimatta päätäntävalta on hankintayksiköllä.

Liikesalaisuutena on muun muassa pidetty tietoa, jonka joutuminen kilpailijan haltuun voisi antaa kilpailuetua. Esimerkiksi joissain tilanteissa (telepalvelut) jopa yksikköhintoja on pidetty liikesalaisuutena, mutta mielestäni kaikissa tilanteissa yksikköhintoja ei voida pitää liikesalaisuuksina.

Ja kuten Hankintaturisti on jo useamman kerran muistuttanut, hankintadirektiiviä sovelletaan vain EU-kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Luottamuksellisuuteen tai asiakirjojen julkisuuteen liittyviin säännöksiin direktiivillä ei näyttäisi olevan vaikutusta. Viranomaisten toiminnassa artiklan vaatimuksella ei siis ole käytännön merkitystä, mutta se voi toimia “soveltamisohjeena” eli ohjeena siitä, että tarjoajien määritelmiä voi uskoa. Tai sitten ei. Se on joka tapauksessa hankintayksikön päätettävissä.

Ps. OTT Kirsi-Maria Halonen analysoi vasta annettua KHO:n ratkaisua liikesalaisuuksista julkisissa hankinnoissa Edilexissä.

 

Uusi Hankintalaki – blogitekstit kootusti yhdessä paikassa

Kaikki hankintalain uudistusta käsittelevät Hankintaturistin ja JIT-Miehen blogin jutut löytyvät nyt kootusti osoitteesta uusihankintalaki.fi Pysy kuulolla!

Published by

Panu Pökkylä

Blogger, enterpeneur and a senior legal counsel at Nordea. Certified Information Privacy Professional / Europe (CIPP/E). I write in Finnish about technology and law, public procurement and privacy. All opinions are mine

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s