Oikeudenkäyntimaksujen nosto vaikuttaa oikeusturvaan

Hankinta-asioiden oikeudenkäyntikustannuksia nostettiin hiljattain merkittävästi, kun tuomioistuinmaksulaki (1455/2015) tuli voimaan vuoden 2016 alusta.

Riita-asian, muutoksenhakuasian ja muun lainkäyttöasian käsittelystä peritään markkinaoikeudessa oikeudenkäyntimaksua 2.000 euroa. Aiemmin maksu oli 226 euroa.

Jos markkinaoikeudessa käsiteltävässä julkisia hankintoja koskevassa asiassa hankinnan arvo on vähintään miljoona euroa, käsittelymaksu on 4.000 euroa. Jos hankinnan arvo on vähintään 10 miljoonaa euroa, käsittelymaksu on 6.000 euroa.

Yksityishenkilön oikeudenkäyntimaksu markkinaoikeudessa on 500 euroa.

Hankinta-asioissa peritään 2.000, 4.000 tai 6.000 euron sijasta 500 euron oikeudenkäyntimaksu, jos asia poistetaan käsittelystä antamatta pääasiassa ratkaisua, se jää tutkimatta tai se jää sillensä. Näin voi käydä esimerkiksi valituksen peruutuksen vuoksi.

Ja mikäli haluaa valittaa markkinaoikeuden ratkaisusta, muutoksenhaussa markkinaoikeuden ratkaisemaan asiaan korkeimmassa oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa maksu on samansuuruinen ja määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin markkinaoikeudessa. Eli pahimassa tapauksessa pelkät prosessimaksut ovat 12.000 euroa, kun lasketaan markkinaoikeuden ja KHO:n oikeudenkäyntimaksut yhteen.

Maksuvelvollinen on asian vireillepanija tai hänen sijaansa tullut, hankinta-asioissa siis hankintapäätöksestä valittaja.

Maksujen nostaminen on varmasti tarpeen, ja uskoisin niiden olevan hyvässä suhteessa prosessaamisesta tuomioistuimelle aiheutuviin kustannuksiin. Sinänsä tietenkin on hyvä huomata, että markkinaoikeuskäsittely varsinkin hankinta-asioissa on yleensä paperin pyörittelyä, eli suullisia käsittelyjä ei juuri pidetä.

Tavoitteena on ilmeisesti vähentää pienemmistä hankinnoista tehtyjä valituksia ja siten tehostaa oikeuden toimintaa. Kun maksettava oikeudenkäyntimaksu on suuri ja hankinnan arvo on pieni, harva haluaa lähteä valittamaan, kun prosessista ei saa edes “omiaan pois”.

Suhteutetaanpa oikeudenkäyntimaksu oikeudenkäynnin kuluriskiiin. Jos hyvin/huonosti käy, markkinaoikeus tuomitsee hävinneen osapuolen maksamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut.

Hankintayksikkö joutuu yleensä korvaamaan noin 4000 euroa kun taas valittaja noin 3000 euroa (tarkemmat tiedot selviää täältä). Eli valittajalle kuluriski on keskimäärin noin viiden tonnin luokkaa. Alle 100.000 euron hankinnoista tehtyjä valituksia on noin 5 prosenttia. Mielenkiintoista muuten näissä on se, että pienen euromäärän hankinnoissa valituksen onnistumisprosentti on merkittävästi suurempi kuin isoissa hankinnoissa.

Eli jos maksujen nosto vaikuttaa pienistä hankinnoista tehtyjen valitusten määrään, se tarkoittaa sitä, että valitukset vähenevät juuri sieltä, missä oikeusturvan tarve on ollut suurin.

Toisaalta taas, ei ole ehkä edes yhteiskunnallisesti järkevää puida pitkään muutaman kymppitonnin arvoista hankintaa, kun kalliin tuomarin aikaa voisi käyttää isomman ongelman ratkaisuun. Siksi tehostamisajatus puolustaa paikkaansa, mutta periaatteesta tehtyjä valituksia saatetaan nähdä jatkossa vähemmän. Valitettavasti, sanoisin.

 

Lähde: PTC:n blogi

 

Published by

Panu Pökkylä

Blogger, enterpeneur and a senior legal counsel at Nordea. Certified Information Privacy Professional / Europe (CIPP/E). I write in Finnish about technology and law, public procurement and privacy. All opinions are mine

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s