IT-hankinnat, kuljetukset, sote, ja rakentaminen työllistivät markkinaoikeutta vuonna 2015

Markkinaoikeudessa vireillä olevat hankinnoista tehdyt valitukset jakaantuvat varsin tasaisesti neljän selkeän alan kesken. Markkinaoikeuden vireillä olevien hankinta-asioiden perusteella yli puolet tehdyistä valituksista koski joko IT-hankintaa, sosiaali- ja terveysalan hankintaa, rakentamista tai kuljetushankintoja.

Nämä tiedot perustuvat itse markkinaoikeuden sivuilta keräämiini tietoihin, jotka on käsityönä jaoteltu eri alojen mukaan. Kaikista ratkaisuista ei tosin käy tarkalleen ilmi, minkä alan hankinnasta on kysymys.

Lukumääräisesti eniten on tehty rakentamiseen liittyviä valituksia, yhteensä niitä oli vireillä vuoden 2015 lopussa 36 kappaletta. Tosin ero ei ole suuri, koska IT- ja sote-hankinnoista tehtiin kummastakin vain yksi valitus vähemmän. Kuljetuspalveluista tehtiin yhteensä 28 valitusta.

Tärkeä on tietysti huomata, että ensinnäkin osasto “muut” on vielä varsin suuri, yhteensä 106 valitusta. Tähän joukkoon osuu suuri määrä eri tyyppisiä hankintoja, joista ei helposti löydy yhteistä nimittäjää. Mukana on esimerkiksi erilaisia kaluste- ja tarvikehankintoja.

Sote-palvelut valituksen kohteena

Myös termi “sote” on varsin epätarkka. Sote-hankintoja koskevia valituksia oli vireillä 35 kappaletta. Tässä otannassa sillä on ymmärretty tarkoitettavan kaikkia terveydenhuollon osa-alueita sekä sosiaalipalveluja. Esimerkiksi terveydenhuolloksi on katsottu työterveyshuolto ja lääkkeiden annosjakopalvelut. Lisäksi luvussa on mukana myös terveydenhuoltoalan tavarahankinnat, kuten infuusiopumput. Sote-hankinnoista 85 prosenttia tehdyistä valituksista koski palveluja.

Sote-hankintoja on pitkään pidetty yhtenä vaikeimmista julkisten hankintojen alalajeista ja useammankin kuin kerran on jopa ehdotettu niiden jättämistä hankintalain ulkopuolelle. Miksi kyseessä on sitten “vaikea hankinta”? Ensinnäkin markkinaoikeuden oikeuskäytäntö on varsin tiukkaa, johtaen siihen, että tarjouspyyntö on laadittava mahdollisimman tarkasti. Tämä on vaikeaa, jos ei mahdotonta sote-hankinnoissa, joissa on usein kysymys ihmisten hoitamisesta tavalla tai toisella. Hankintayksiköt ovat vuosien aikana pinnistäneet mielikuvituksensa äärimmilleen keksiäkseen sellaisia vertailuperusteita, joilla tällaisia palveluita voitaisiin mitata, monet niistä on valitettavasti torpattu komeasti markkinaoikeudessa.

Lisäksi sote-hankinnassa on usein kysymys hyvin monesta liikkuvasta osasta: esimerkiksi lääkäripalvelujen hankinnoissa pitää ottaa huomioon tarjottavat tilat, lääkärien osaaminen ja vaikkapa asiakastyytyväisyys. Jokainen näistä olisi varmasti 20-sivuisen ohjekirjasen veroinen. Siinäpä yrität tehdä markkinaoikeuden vaatimaa mahdollisimman selkeätä, tasapuolista ja syrjimätöntä tarjouspyyntöä…

85 prosenttia IT-valituksista palveluita

IT-hankintoina on pidetty kaikkia “järjestelmähankintoja”, joissa on vähänkään viitattu johonkin tietotekniikkaan liittyvään. IT-hankintoja koskevia valituksia oli 31.12.2015 vireillä 35 kappaletta. Kuten yllä, myös IT-hankinnoista 85 prosenttia valituksista koski IT-palveluja.

Julkisissa IT-hankinnoissa liikkuvat isot rahat, lähemmäs kaksi miljardia euroa. Kuten sote-hankinnoissa, myös tässä ongelmana on varmaakin myös monimutkaisuus. Moni on tosin sitä mieltä, että IT-hankinnoista tehdään turhaan liian monimutkaisia, kuten käy ilmi esimerkiksi tästä Imagen jutusta.

Palveluista valitetaan eniten

Palveluhankinnat ovat selvästi suurimmassa osassa, kun tarkastellaan puhtaasti hankintalajeja, eli jakoa palveluihin, tavaroihin ja rakentamiseen.

Mielenkiintoista tässä on se, että Hilma-tietojen perusteella vuonna 2014 palveluhankintojen osuus kaikista Suomessa kynnysarvon ylittävistä hankinnoista on noin 44 prosenttia. Rakennusurakoiden osuus oli noin 23 prosenttia ja tavarahankintojen osuus noin 32 prosenttia. Ainakin parin viime vuoden ajan hankintalajien välinen suhde on pysynyt varsin samana. Luonnollisesti voisi siis olettaa, että markkinaoikeuteen päätyvät valitukset jakautuisivat samassa suhteessa. Tältä osin olettaisinkin, että palveluhankinnat ovat markkinaoikeudessa yliedustettuna eli niistä valitetaan enemmän kuin muista hankinnoista.

Tietenkin tässä pitää muistaa, että “palveluhankinta” on kyllä varsin epämääräinen käsite ja kattaa erittäin suuren joukon mitä eriskummallisimpia hankintoja. Siksi tästä jakaumasta ei kannata tehdä liian suuria päätelmiä. Myös EOS, eli ne hankinnat, joista ei voida päätellä varsinaista hankintalajia, on suuri.

Lopuksi tärkeä huomio: kyseessä on siis markkinaoikeuden vireillä olevien hankinta-asioiden tarkastelu. On siis mahdollista, että vuoden aikana on jo ehditty ratkaista valitus, joka on tullut vireille vuoden 2015 aikana. Vireillä olevien valitusten joukossa on myös neljä vuodelta 2014 edelleen vireillä olevaa hankintaa.

Published by

Panu Pökkylä

Blogger, enterpeneur and a senior legal counsel at Nordea. Certified Information Privacy Professional / Europe (CIPP/E). I write in Finnish about technology and law, public procurement and privacy. All opinions are mine

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s