JIT 2015 ja vahingonkorvaus Osa I: Nyt tarkkana!

Ah, vahingonkorvausvastuun rajoittaminen sopimuksessa! Kyseessä on kohta, joka on takuuvarmasti keskustelunaihe juristien kesken sopimusta kuin sopimusta tehtäessä. IT-sopimuksissa sanoisin tämän olevan vielä aivan oma salatieteensä.

Vastuun rajoituslausekkeessa huolehditaan siitä kaikkein vaikemmasta tilanteesta, kun asiat menevät pahasti pieleen ja syntyy vahinkoa. Esimerkiksi toimittaja mokaa jossakin koodinpätkässä ja seurauksena ei ainoastaan toimitettava järjestelmä, vaan myös asiakkaan olemassaolevat järjestelmät saavat huutia. Tai kun asiakas teetättää oman osaamattomuutensa vuoksi työtä toimittajalla eikä suostu maksamaan. Vastuun rajoituksella tarkoitetaan sitä, että korvausvastuu tällaisessa tilanteessa rajoittuu johonkin tiettyyn määrään.

Sopimusneuvotteluissa vastuunrajoituksesta keskustelu voi lyhyessä ajassa osoittaa sen, minkälaisen kumppanin kanssa on sopimusta tekemässä. Mikäli korvausvastuuta pyritään rajoittamaan mahdollisimman tiukasti, voi vihiä siitä, että vahingon sattuessa osapuoli pyrkii “pakoilemaan” vastuustansa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Hollantilaisten laajasti viljelemä ilmaisu “finger pointing excercise” kuvaa hyvin tilannetta: kummallakin osapuolella syyttävä sormi osoittaa toista osapuolta. Kumppanuussuhteessa tällainen ei ole toivottavaa.

Toisaalta taas, mikäli osapuoli hyväksyy “heittämällä” esimerkiksi miljoonien eurojen ylärajan korvauksille, voi kyse olla siitä, että osapuoli haluaa sopimussuhteeseen epätoivoisesti eikä ymmärrä mihin on ryhtymässä. Tällöin tosipaikassa miljoonien luvatuilla korvauksilla ei tee mitään, kun maksaja on konkurssissa ja kaikki osaajat maailmalla muissa projekteissa.

Oman kokemukseni perusteella voisi todeta, että mitä suurempi ja kansainvälisempi toimija, sen tarkemmin korvausvastuu pyritään rajamaan. Tämä johtuu pääosin siitä, että näillä toimijoilla on vahva juristiosaaminen alalta ja siten myös kyky neuvotella. Kansainväliset IT-konsulttitalot ovat tässä vielä aivan omaa luokkaansa, mutta siitä pitänee kirjoittaa joskus myöhemmin.

Korvausvastuu poikkeaa JIT 2007 ehdoista merkittävästi

JIT 2015 ehtojen 11 kohdassa käydään perusteellisesti läpi, mitä korvauksia maksetaan ja miten. Siinä todetaan, että aiheutuneesta vahingosta on maksettava korvaus (11 Kohta (1)). Kohdassa (2) todetaan korvausvastuun koskevan myös viivästyskorkoja, jolloin maksajan täytyy siis maksaa rajoituksen päälle vielä korot (muuten viivästyskorkoja ei voisi periä). Lisäksi kohdassa (5) todetaan, että ainoastaan välittömät vahingot korvataan, tietyin, kohdassa (6) mainitun poikkeuksin. Kohdassa (3) todetaan, että

(3) Sopimukseen perustuva sopijapuolen vahingonkorvausvelvollisuus toiselle sopijapuolelle on mahdolliset viivästys-, palvelutaso- tai muut sopimussakot tai hyvitykset mukaan lukien yhteensä enintään toimituksen kohteen kokonaishinta. Jos toimituksen kohteena on toistuvaismaksuna laskutettava tuote tai palvelu, vahingonkorvausvelvollisuus on mahdolliset viivästys-, palvelutaso- tai muut sopimussakot tai hyvitykset mukaan lukien yhteensä enintään toimituksen kohteen laskennallinen 12 kuukauden hinta.

Verrataanpa tätä aiempaan. JIT 2007 ehdoissa korvausvastuu oli rajoitettu eri tavalla, joidenkin mielestä “per tapahtuma”:

Tilaajalla on oikeus saada vahingonkorvausta viivästyksestä tai muusta toimittajan sopimusrikkomuksesta aiheutuneesta välittömästä vahingosta siltä osin kuin vahingon määrä ylittää maksettavan sopimussakon ja palveluista sovitut palvelutasosanktiot. Mikäli viivästys tai muu sopimusrikkomus ja siitä aiheutunut vahinko ei ole aiheutunut toimittajan tuottamuksellisesta toiminnasta, vahingonkorvauksen enimmäismäärä on 7,5 prosenttia rikkomuksen kohteena olevien tuotteiden tai palvelujen hinnasta tai jatkuvan palvelun laskennallisesta kahdentoista (12) kuukauden hinnasta. Jos vahinko on aiheutunut toimittajan tuottamuksellisesta toiminnasta, vahingonkorvauksen enimmäismäärä on rikkomuksen kohteena olevien tuotteiden tai palvelujen kokonaishinta tai jatkuvan palvelun laskennallinen kahdentoista (12) kuukauden hinta. Tilaajalla ei ole oikeutta saada korvausta välillisistä vahingoista.

En ole aivan varma siitä, oliko JIT 2007 ehtojen vastuunrajoitus tarkalleen sanottuna tapauskohtainen eli vastuunrajoitus kertautuisi joka kerta kun uusi vahinko syntyy. Oikeuskirjallisuudessa asia on tulkittu näin, mutta muotoilu ei mielestäni ole ollut selkeä. Esimerkiksi on hyvin tyypillistä englanninkielisissä sopimuksissa todeta nimenomaisesti “per event”, eli suomeksi käännettynä esimerkiksi “kultakin vahinkokerralta”. Tuota mainintaa “per event” ei ollut mainittu JIT 2007 ehtojen englanninkielisessä versiossa. JIT 2015 -ehdoissa vastuunrajoitus on tuotteen tai palvelun kokonaishinta tai toistuvaismaksuna tehtävistä palveluista 12 kuukauden laskennallinen hinta. Tapauskohtaista rajoitusta ei enää ole. Tämä on merkittävä ero, joka tosin käytännössä on varsin “akateeminen”. Aika harvoin osapuoli jatkaa sopimussuhdetta sellaisen osapuolen kanssa, joka aiheuttaa koko korvauskaton laajuisen vahingon. Eli kultakin vahinkokerralta aiheutuva korvausvastuu toteutuu käytännössä harvoin, mutta tietenkin kun se toteutuu, se on tarpeen.

Kuten JIT 2007 ehdoissa, sopimussakot sisältyvät korvausvastuun rajoitukseen. Harkitsisin kyllä vielä sitä, hyväksyisinkö asiakkaana moisen rajoituksen. Sopimussakkojen tehtävä ei mielestäni ole olla vahingonkorvaus. Monet toimittajat tosin pyrkivät rajoittamaan vastuunsa pelkästään sopimussakkoihin ja sekään ratkaisuna ei ole kestävä: joskus esimerkiksi palvelutasokorvaus voi olla viisi euroa, kun vahinko voi olla 500.000 euroa. Tällöin asiakkaalle jää käteen viisi euroa toimittajalta ja loput 499.995 on maksettava omasta taskusta. Onneksi JIT 2015 ehdot eivät mahdollista tällaista tilannetta.

Mielenkiintoista on se, että aiemmin ollut 7,5 prosentin “tuottamuksesta riippumaton” korvausvastuu on poistettu. En koskaan oikein päässyt jyvälle mitä tällä korvausvastuulla tarkoitettiin, ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen viivästymysmaksu. En ole kuullut sopimuskohtaan vedotun kertaakaan.

Hyvä lähtökohta, käytä harkiten

Ylläolevasta huolimatta pitäisin JIT 2015 -ehtojen 12 kuukauden rajoitus on varsin kohtuullisena. Mielenkiintoista siinä on kuitenkin mielestäni se, että rajoitus on sama molemmille osapuolille. Tämä on käytäntönä myös yleinen, mutta vaihtoehtona on myös suhteuttaa korvausvastuut osapuolten suoritusvelvollisuuksiin. Asiakkaalla on loppujen lopuksi varsin vähän velvollisuuksia sopimuksen täyttämisessä, suurimpana ja keskeisimpänä on laskun maksaminen. Sen sijaan itse projektin tai palvelun toteuttaminen on pääosin toimittajan harteilla. Tietenkin asiakkaan pitää olla mukana ohjaamassa, mutta varsinainen toteutus on toimittajan tehtävä. Siten mielestäni toimittajan suorituksessa on enemmän riskiä.

Tämän vuoksi vaihtoehtoinen yleinen käytäntö on suhteuttaa toimittajan vahingonkorvauksen rajoitus maksettuun korvaukseen esimerkiksi siten, että asiakkaan vastuu on 100 prosenttia, kun taas toimittajan vastuu on 150-300 prosenttia maksetusta kokonaiskorvauksesta. Tässä vaiheessa viimeistään toimittajien lakimiehet hyppäävät takajaloilleen. Suosittelisin silti tällaista lähestymistapaa myös JIT 2015 -ehtoja käyttävälle hankintayksikölle, varsinkin, jos kysymys on merkittävästä strategisesta hankkeesta. Ja miksi? Siksi, että JIT 2015 yleisten ehtojen mukaisessa sopimuksessa asiakas saa vain rahansa takaisin, jos homma menee pieleen. Ongelma voi olla kuitenkin siinä, että rahojen takaisin saaminen ei lämmitä, jos projekti on joka tapauksessa pakko toimittaa.

Mielestäni tässä korostuu juuri julkisten hankintojen luonne. Koska toimittaja valitaan tarjouskilpailun perusteella ja monesti tarjoaja sattuu olemaan se halvin, joku toinen toimittaja ei välttämättä pysty toimittamaan samaa projektia samaan hintaan. Tällöin asiakas jää vaikeaan asemaan: rahat saadaan takaisin, mutta ne eivät riitä uuteen projektiin. Ja miksi tämä olisi toimittajan ongelma? Koska alun perin toimittaja on luvannut suorittaa asiakkaalle tietyn työn tietyn hintaan. Asiakas on luottanut lupaukseen ja siten tehnyt esimerkiksi valmisteluja tämän lupauksen perusteella. Mikäli homma menee mönkään, asiakas joutuu järjestelemään asiat uudelleen, pahimmassa käyttämään myös muita alihankkijoita valmistelemaan asian puolestaan. Kaikesta tästä syntyy kustannuksia. Jos asiakas saa vain rahansa takaisin, tällöinkään korvaus ei riitä kattamaan uutta hankintaa, ellei satu käymään niin onnellisesti että uudessa tarjouskilpailussa löytyy entistä halvempi tarjous.

Käyttökelpoisuus vaarassa

Vastuunrajoituslausekkeesta viimeistään käy ilmi, että JIT 2015 ehtoja ei tulisi ottaa mukaan tarjouspyyntöön ilman tarkkaa, tapauskohtaista harkintaa. Tämä on myös niiden ongelma: JIT 2015 ehtojen käyttöön tarvitaan lähes aina juristia. Yleisten ehtojen paras teho taas on mielestäni juuri “yleisyydessä” eli siinä, että ne voisi suhteellisen huoletta lisätä tarjouspyynnön osaksi. Tämä etu on ehkä nyt menetetty.

Published by

Panu Pökkylä

Blogger, enterpeneur and a senior legal counsel at Nordea. Certified Information Privacy Professional / Europe (CIPP/E). I write in Finnish about technology and law, public procurement and privacy. All opinions are mine

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s